Olimme äskettäin Fun with ropes-köysisidontapajassa. Koska olen se jota sidotaan, eikä minulla ole varsinaista kiinnostusta sitomiseen, niin en myöskään osannut mitään kurssilta odottaa.
Päivä alkoi kylmässä salissa parinkymmenen pääosin tuntemattoman ihmisen kanssa. Kävimme läpi tutustumiskierroksen, kuulimme turvallisuussääntöjä ja siitä edettiin ensimmäiseen solmuun. Toimin siis "telineenä" JR:n harjoitellessa. Asioissa edettiin hiljalleen. Kunnes...
Vetäjä näytti avustajansa kanssa mitä niillä muutamalla siihen asti opitulla sidonnalla voi saada aikaan käyttäen omaa kehoaan, etäisyyksiä ja liikekieltä. Emme olleet ennen nähneet sellaista tapaa sitoa. Vaikuttavan ja intensiivisen demon jälkeen hän laittoi soimaan rauhallista musiikkia taustalle ja antoi kurssilaisille vapaat kädet.
JR aloitti rauhakseen sitomalla toisen ranteeni, asetti sen rintakehälleni, sitoi sen kiinni vartalooni. Hän tipautti minut polvilleen lattialle, kietoutui ympärilleni, lisäsi köyttä. Painoi minut lattiaan. Käänsi. Sitoi lisää. Poskeni hieroitui räsymattoon.Vaivuin transsimaiseen tilaan. Minä liikuin JR:n liikkeissä kuin pehmeä vaha. Se oli jotain käsittämättömän saumatonta yhteyttä. Täydellistä hallintaa.
Hiljalleen JR hellitti. Purki köysiä pois. Musiikki hiljeni ja minut vedettiin takaisin todellisuuteen. Tuli itku. Kokemus oli voimallinen, jotain kauan kaivattua.
Päivä jatkui teknisemmissä merkeissä. Selkeästi kaikki nauttivat tekemisestä ja tunnelma oli rento. Neljä tuntia askartelimme köysien parissa. Kurssi päättyi jälkipuintiin ja ruokailuun. Kiittelimme vetäjää kovasti kaikesta kurssiannista ja lähdimme kotiin väsyneinä pää täynnä uusia mahdollisuuksia.
Kaiken kinkyilyn keskellä asioista oli tullut teknisiä. Välinesuorittamista. JR oli tähän asti sitonut enemmän köysiä kuin minua ja minä olin tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Vaikka sidottuna oleminen on ollut aina kiihottavaa on itse sitomisosuus ollut minulle jotenkin "kylmä" kohta. Olen ollut täysin paikallani sidottaessa ja JR on keskittynyt solmuihinsa. Olimme unohtaneet mikä valta on ihmisen kehossa itsessään. Kurssin kokemus niin sanotusti vapautti meidät. Sain vastata liikkeisiin, osallistua ja alistua koko kehollani.
Kotona heittäydyimme kiinni toisiimme, toistemme ihoon. JR vei ja minä seurasin. Naimme uudenlaisella otteella. Vartalo vartalossa.
---------------------------------------------------------------------------------------------
JR: Sama tilaisuus minun kokemana.
Olen kauan ollut kiinnostunut köysistä, sitomisesta ja toisen ihmisen saattamisesta tilanteeseen, jossa hän ei voi vaikuttaa tuleviin tapahtumiin. Tähän saakka olen ajatellut asiaa enemmän sen kautta, että ensin sidotaan ja sen jälkeen nautitaan kohteesta.
Köysillä tekeminen on ollut pikkutarkkaa symmetrian hakua ja "täydellistä" sidontaa visuaalisesti. En ole kokenut itse sitomista seksuaalisesti kiihoittavana, mutta aina se on ollut miellyttävää ja tyydyttävää.
Me saimme seurata demoa jossa parilla opitulla tekniikalla pystyy jatkamaan ja lisäämään köyttä lähes rajattomasti. Tavasta käytettiin nimitystä "freestyle" joka sanansa mukaisesti ei noudata mitään varsinaista sidontamallia tai kaavaa. Eri elementtejä liitetään toisiinsa ja lopputulos näyttää vähän kuin hämähäkki olisi pyydystänyt saaliinsa.
Nähtyäni demon päätin, etten sorru jo opittuihin kaavoihin vaan noudatan annettuja vinkkejä. Go with the flo... Yksi opittu solmu ja kaksi erilaista kitkaa (opin siis myös sanastoa :) ) siinä kaikki. Hypnoottinen rauhallinen musiikki alkoi soimaan ja aloitimme. Minkin vartalo tuntui ihanalta, voimakkaasti läsnä, aistit valppaana mutta samalla oli sulaa vahaa jota pystyi muovaamaan ihan miten halusin. Itse sidonta ei muistuttanut mitään aiemmin näkemääni, se ei noudattanut mitään kaavaa enkä todellakaan edes ajatellut mihin asentoon päätyisimme. Mutta pojat, se tunne kun toinen taipuu tahtoosi, tottelee hiljaa köyden tarjomaa vapauden riistoa. Se oli mahtavaa! Vaihtuva tempo, muuttuva vartalon etäisyys, paine jonka köysi aiheuttaa. Olen onnellinen että sain kokea tämän ja olen valtavan innostunut siitä mitä tämä kaikki voikaan tuoda meidän elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti