sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Arkipiiskaus

Minulle tuli sellainen tunne, että haluan piiskata Minkin paljaita pakaroita. Joten lähetin hänelle päivällä lyhyen tekstiviestin: "illalla saat piiskaa". Viestiini sain vastauksen: "ihanaa :)".
Loppupäivä meni mukavasti ajatellen Minkkiä ja hänen kiemurtelevia pakaroita koettaessaan vastaanottaa tarjoamaani huomiota. Koska olen sadisti, niin todella nautin nähessäni piiskaamisen vaikutukset, lähinnä Minkin mielessä vaikka toki visuaalisestikkin viiruiset pakarat ja varsinkin seuraavan päivän mustelmat miellyttävät.

Ilta tuli tuoden mukanaan taas niin todellisen arjen. Minkki oli väsynyt ja huolissaan arkisista asioista. Touhuttiin normi iltahässäkät. Piiskauksesta ei oltu puhuttu sanaakaan kotiintulon jälkeen. Se sai minut empimään ja miettimään onko tämä hyvä hetki vai siirretäänkö toiseen ajankohtaan. Itseäni viehättää asioiden kulkeminen tiettyyn suutaan. Jotenkin kuin asiat johtaisivat lopulta siihen, tässä tapauksessa piiskaamiseen. Se että tiedän Minkin odottavan jotakin saa minut myhäilemään. Nyt se ikäänkuin jäi kokonaan taka-alalle.

Myöhemmin illalla Minkki istui verelläni sohvalla ja manasi kuinka en koskaan vie uhkauksiani loppuun. Hetken tätä kuunneltuani otin häntä hiuksista kiinni ja talutin keittiöön.

Komensin Minkin nojaamaan keittiön tuolin istuinosaa vasten. Lattialle laitoin A4 kokoisen paperiarkin ja käskin seisomaan sen päällä. Hänellä oli yllään tunika ja legginssit. Nostin helman ja vatäisin housut nilkkoihin yhdellä repäisyllä. Käskin häntä odottamaan siinä. Kävin hakemassa välineet hoitaakseni velvollisuuteni loppuun. Yleensä tämä kiihoittaa suuresti, mutta nyt tunsin enemmänkin ärtymystä ja perkelettä, että nyt ne pakarat saa kyytiä.

Palasin takaisin keittiöön, jossa Minkki kuuliaisesti odotti, paperinpalalla seisten. Aloitin kevyseti pienellä hapsupiiskalla, haluan lämmitellä ranteet jotta saan rennosti liikuteltua piiskojani. Minulle liikerata nopeus ja tahti on olennaisia juttuja piiskatessani. En yleensä roiski silmittämästi miten sattuu vaan yritän saada aikaan sellaista "täydellistä" osumaa. Hyvään paikkaan, koko välineen tarjoamalla voimalla, ilman ihoa rikkovaa vetoa. Tätä ei Minkki aina halua kunnioittaa vaan liikkuu ja muuttaa asentoaan, tehden minun tekemiseni vaikeammaksi.

Otin ratsupiiskan, sellaisen missä on ohut naru päässä, ei siis sellainen lätkä. Sillä saa aika kirpeitä osumia koska se on niin ohut. Samalla myös kevyt, eli Minkin pakaroille turvallinen. Annoin pari iskua kohdistaakseni osumat.

Silloin Minkki aloitti olemaan jälleen eri mieltä tapahtumien kulusta. Hänellä kun on lähes aina jotakin palautetta annettavanaan. Tämä kerta ei ollut poikkeus. Oli liian kovaa, naru osui ikävästi kylkiin, ei tässä voi olla jne. Komensi jalat kunnolla paperille ja selän kaarelle jotta voin jatkaa. Ei selkää voi kaarentaa enempää ja jalat on paperilla sanoi kiukkuinen Minkkini. Suljin silmäni ja laskin hiljaa mielessäni ainakin kolmeen. Ajattelin kiukkuisena että miksi Minkki ei "koskaan" halua olla nätisti. Itse se tätä halusi, ottaisi nyt sitten kivasti ja valuisi mahlaa, olisi kiimassa.

Sain jatkettua ilman suuria mielenosoituksia. Pikkuhiljaa Minkkikin alkoi lämmetä ja huomasin hänen rentoutuvan ja näytti siltä että todellakin halusi olla juuri siinä, minun piiskattavana.

Asentoa vaihdettiin niin, että Minkki oli kontallaan tuolin yli. Makasi siis tuolin päällä jalat ja kädet lattiassa. Halusin kokeilla ajan vaikutusta piiskaamiseen. Otin keittiöajastimen ja laitoin aikaa 5 minuuttia. Kerroin Minkille, että piiskaan hapsulla 5min yhtäjaksoisesti ja jos hän estelee, nousee ylös tai muuten ryssii, niin aika aloitetaan alusta. Hän sanoin ymmärtävänsä tehtävän ja että hän on valmis vastaanottamaan piiskauksen. Se oli todella nautinnollista, lyönti toisen perään tasaisella rytmillä. Kävelin hänen ympärillään lyöden eri kohtiin ristiin rastiin. Välillä kovempaa ja välillä tarkemmin esim. pakaroiden väliin. Minkki suoritti tämän tehtävän mallikkaasti, olen hänestä ylpeä. Pitkästä aikaa tunsin hänen olevan levollinen, tietäen mitä tapahtuu ja miten tässä pitää toimia. Varmasti hän olisi pystynyt ja ehkä halunnutkin enemmän. Mutta koska tämä oli arkipiiskaus, niin en antanut nauttia tämän enempää. Lopetin ja kerroin, että piiskaus päättyy. Minkki veti legginssit jalkaan, minä viikkasin paperin kierrätyskoriin, sammutin keittiön valot ja menimme takaisin sohvalle. Seksiä ei ollut eikä minun juuri silloin tehnyt mieli. Vaikka olo oli kyllä raukea ja tyydyttynyt.

Seuraavana päivänä sain tekstiviestin töihin: " pylly on arka, tunnen sen koko ajan kun istun". Voiko tuosta enää tekstari parantua? Olet minun, käytän miten tahdon.

Herrasi, JR

2 kommenttia:

  1. Kiitos namista tekstistä. Arjen haasteet tuttuja täälläkin päässä...

    //blondi

    VastaaPoista
  2. Odotatko JR aina "sopivaa hetkeä"? Täysi yllätys on joskus hyvä keino osoittaa vastaan panevalle kissalle paikkansa. Sen jälkeinen raukeus... Grrrr...

    VastaaPoista