torstai 30. lokakuuta 2014

Hei beibi anna mulle piiskaa

 Meillä oli viimeinkin, pitkästä aikaa, kahdenkeskinen viikonloppu. Odotukset oli korkealla ja auttamatta odotukset luovat myös paineita.
Lauantaina kuvasimme välineistöä teidän nähtäväksi. Samalla kaikki jäi sopivasti näkyviin ja esille pitkin olohuonetta. Sovimme että sunnuntaipäivän narttu olisi käytettävissä.

 Kuinka ollakkaan kun sunnuntaiaamu koitti niin pms-pirulainen oli hyökännyt nahkani alle. Olin ärtynyt heti aamusta ja teinkin kunnon avautumisen kotitöistä, tiskivuoroista, laskuista ym. mukavista asioista. Voitte arvata että JR ei ollut tämän jälkeen kovin hyvällä tuulella. Vihaisena hän alkoi kokoilemaan leikkikalujamme kasseihin.
 Katsoin hetken ja suunnaton pettymys ja epätoivo syöksyi minusta läpi. Itkin ja huusin ja päälle vielä paiskoin raipat ja kahleet pitkin seiniä. Lopulta lysähdin sohvalle ulvomaan.JR istui viereeni ja silitteli selkääni kunnes vähän rauhoituin.
 Sain kuiskattua JR:lle että käytä mua nyt, ole kiltti ja käytä mua nyt. Olin vihainen ja JR oli vihainen eikä meillä oltu vielä koskaan pervoiltu vihaisena mutta nyt, nyt minusta tuntui että hajoan jos tämä sovittu ja pitkään kaivattu hetki jäisi välistä jonkun tyhmän riidan takia.

 JR veti minut hiuksista lattialle ja otti köydet. Köytti rinnat, sitoi jalat yhteen ja kädet selän taakse.
Käski minut polvilleen, otti hiuksista kiinni ja komensi mahalleen. Minulla ei ollut käsiä millä ottaa vastaan ja otsani paloi hankautuessaan mattoon.
 JR oli niin vihainen että pystyin lähes tuntemaan sen. Tai no kyllähän minä sen tunsinkin hetken kuluttua...
 Jalkapohjani joutuivat ensin käsittelyn alle. JR veti jälkaterien ympäri kuminauhat ja paukutteli
niitä. Piiskasi välillä. Tökki neuloilla jalkapohjiin ja varpaisiin.
Jonkun ajan kuluttua minut komennettiin nojautumaan rahin päälle takapuoli pystyyn. JR ilmoitti piiskaavansa minuun merkit. Piiskaavansa sen verran että se ei heti unohtuisi.
 Saatuaan mieleisensä värin takapuoleeni, JR irroitti köydet ja komensi minut siistiytymään.

Seuraava komento oli käydä selälleen kapealle pirttipenkille. Minut sidottiin siihen tiukkaan jalat äärimmilleen levitettynä. Suuhuni työnnettiin kuolain (tai ehkä se tuli vasta kun olin vinkunut hetken). Nipistimet rinnoissa ja häpyhuulissa. Piiskaa vatsalle ja rinnoille. Pakotettuja orgasmeja.
Aika menetti jälleen merkityksensä.

JR irroitti köydet. Halasimme pitkään, molemmat vähän vaisuina.  Jälkihoitoa ei ole niin kuin yleensä. Jatkamme päivää.

Illalla puhumme pitkään. Kerron kaipuustani, halusta olla omistettu. Pyydän että minua kontrolloitaisiin välillä, ihan arjessa. Piiskattaisiin säännöllisesti että pysyisin tolkuissani.
Ja toteamme jälleen kuinka tärkeää meille molemmille olisi saada usein aikaa tälle "leikillemme" joka on totisinta totta.

2 kommenttia:

  1. Kiitos muru kauniista tekstistä <3. Kun itse joskus elää samoissa tunnelmissa, oli ihana lukea muidenkin ajatuksia aiheesta.

    //blondi

    VastaaPoista
  2. Pääsen hyvin kiinni tuohon turhautumiseen kun asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu. Hyvä että te upeat saitte päivästä kiinni ja sen pelastettua.

    - Peikko

    VastaaPoista