maanantai 25. helmikuuta 2019

Liukkailla

Olen kaapissa. Kirjaimellisesti.
Istun alasti suuren, käsinveistetyn, puisen vaatekaapin sisällä. Huohotan hieman. Kädet hikoavat. Kaapissa on hyvin tilaa mutta ahtaan paikan kammoiselle tämäkin tila vaatii työskentelyä.
Kuulen kuinka JR liikku talossa. Pamauttaa ohi kävellessään kaapin oveen.

Kaapin ovi avautuu ja JR kiskoo minut hiuksista ulos ja taluttaa olohuoneeseen kattokoukun alle. Hän sitoo ylleni harnesin, kädet selän taakse ja jalat yhteen. Ranteista menee köysi kattokoukkuun. JR kiristää sitä niin että kädet nousevat takanani ja suorassa seisominen käy mahdottomaksi.
Saan nänneihini nipistimet ja useita pyykkipoikia. Kipu on miellyttävä. Tunnen kuinka reiteni kastuvat nesteistäni.

JR aloittaa kenkälusikalla. Napakoita iskuja takapuoleeni, reisiin ja pohkeisiin. Työskentelen mukana. Nautin kivusta. Olen kaivannut sitä. Välillä JR työstää suutani. Hän kaivaa kurkunpohjaa sormillaan ja saa minut kakomaan. Vesi valuu silmistäni. Avaan suuni uudestaa ja uudestaan hänen sormilleen.
Nipistimet otetaan pois rinnoistani. JR:llä on jäykkänahkainen hapsupiiska. Hän iskee sillä arkoihin nänneihini. En enää pysty olemaan paikoillani. Pyörin köyden varassa piiskaa karkuun. En uskalla kohottaa katsettani JR:ään. Yleensä hän suuttuu väistelystä. Ei tänään. Hän iskee kaikkialle mihin osuu kiertäen minua kun yritän suojella rintojani.

JR lopettaa ja sanoo hakevansa puita takkaa varten. Hän näyttää minulle puhelintaan ja laskee sen lähellä olevalle pöydälle. ( Yhtenä iltana puhuin JR:än kanssa siitä, mitä jos jotain sattuu kesken session. Eli jos vaikka JR saisi sydäninfarktin kun minä makaan tiukasti sidottuna sängyssä. JR ehdotti jos meillä olisi varmuusihminen kenelle ilmoitettaisiin että jos meistä ei kuulu esim. kahden tunnin kuluttua, on jotain sattunut. Sinällään hyvä ajatus mutta ei pelasta JR:ää kun en kuitenkaan pääse elvyttämään tai soittamaan apua. Sitomatta jätetty käsi vie vähän ajatuksen ideaa ja puhelimen kädessä pitäminenkin sessiossa saattaa olla melko hankalaa... Onko teillä mietitty tai ratkaistu tällaista asiaa? )
JR:n mentyä, kokeilen tavoitella puhelinta siinä mitenkään onnistumatta. Onneksi mies tulee kuitenkin ehjänä takaisin liukkaalta pihalta ja vapauttaa minut kattokoukusta...

... sitoakseen minut makuuhuoneen gynepöytään. Hän asettaa minut vatsalleen, toisen jalan ollessa koukussa pöydän päällä ja toisen yltäessä juuri ja juuri lattiaan. JR sitoo minut niin ettei liikkuminen ole mitenkään mahdollista. Hän työntää anaalikoukun pyllyyni ja kiristää sen ylitseni pöytään.
Tästä alkava piiskaus ei ollut enää leikkiä. JR käyttää kenkälusikkaa ja kovaa puukeppiä armotta. Jonkun aikaa pystyn käsittelemään kipua mutta melko pian päästään rimpuilu ja anelu-vaiheeseen.
( Minun kohdallani olisi tiivis suun tukkiminen aina paikallaan koska paatuneinkin rekkakuski sulaa hellyyteen näillä puheenlahjoilla ja kyynelillä.)

Paukutettuaan minuun sopivan määrän väriä, JR painaa päristimen klitorikselleni ja antaa minun laueta. Hän vetää koukun pois pyllystäni ja irrottaa minut. Komentaa siistiytymään. Käyn vessassa ja huuhtelen itseni. JR tulee perässä ja antaa minulle sukkahoisuista leikatun yläosan. "Pue ne."
Teen niin jonka jälkeen minut viedään takaisin kaappiin. Istun pimeässä. Turvonnut klitoris painuu vasten sukkahousuja. Olen uskomattoman märkä. Nytkyttelen itseäni hiljalleen.

En tiedä kuinka paljon aikaa on kulunut kun JR hakee minut pois kaapista ja vie takaisin olohuoneeseen. "Polvillesi." Hän työntää coltin pilluuni ja sähköisen anustapin pyllyyni. Johdot ja ohjaimet pysyvät hyvin mukana sukkahousun ansiosta. "Suu auki." JR työntää sukan suuhuni ja teippaa suun kiinni. Päähäni vedetään sukkahousun kärkiosa. JR kiertää päätäni piiloon pikkuhiljaa mustalla teipillä. Vain nenä jää näkyviin. Hän asettaa minut selälleen lattialle. Kaulassani on ketju johon ranteet kiinnitetään. Nilkat sidotaan yhteen ja reisin ympärille kiinnitetään nahkahihnoja.
JR käynnistää coltin ja aloittaa nostamaan sähkötasoa anustapissa. Jättää minut siihen.
Olen haltioissani. Avuton. Nöyryytetty. Rakastettu.

Ynisen ja huohotan. JR tulee ja hieroo pääni ympärillä olevaa teippiä. Tukkii hengitystieni ja odottaa pakokauhuani. Jokaisen pelonsykäyksen myötä jalkovälini kastuu lisää. JR sammuttaa laitteet ja poistuu. Tulee taas ja käynnistää ne. Uudestaa ja uudestaan. Minusta tuntuu että voisin olla siinä ikuisesti. Pelkkää hallittua kiimaa.

"Mene patjalle." Tiedän että patja on olohuonessa. Saan käännettyä itseni mahalleen ja aloitan etenemisen sokeana ja sidottuna. Muistutan varmasti vanhaa mittarimatoa etsiessäni epätoivoisesti patjaa. JR on hiljaa. Seisoo jossain ja odottaa. Hikisenä törmään patjan reunaan ja kiskon itseni sille.
"Selälleen." JR vetää housuni pois ja vetää coltin ja tapin ulos. Hän työntyy minuun. Nai pitkään ja hartaasti. Irroittaa vauhdissa jalkani siteistä. Puskee lujaa. Olen panolelu. Kasvoton, tunnistamaton, märkä panolelu.


-Minkki-







4 kommenttia:

  1. Voihan namistus. Ihanat te! Huikea setti.

    - Peikko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajateltiin korjata puuttuva vaje tuolla tavalla. Tällaista on pohdittu jo pitkään ja nyt tuntui, että ajankohta olisi oikea. Oli se! Minkki taipuu moneen ja on todella monipuolinen lelu. Ja toipui nopeasti, kuten aina tähänkin saakka. Suosittelen kaikille, session saa vapaasti kopioida omaan käyttöön:)

      JR

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Hyvä kun kysyit!
      Kirjoitin coltista ihan oman esittelyn vastaukseksi https://kellaritytto.blogspot.com/2019/02/coltin-paluu.html

      -Minkki-

      Poista