Hetki parin vuoden takaa.
Minulla on korkeat korkokengät ja korsetti. Sessiota on takana jo tovi.
"Kerää itsesi. Tee niin kuin sanon niin selviät tästä paljon nopeammin. Valmis?"
JR nostaa kasvojeni eteen kaasunaamarin, pelkojeni kohteen. Pelkään todella kaikkea mikä tulee kasvoilleni tai niiden eteen tai päähäni.
"Laita itse kasvosi naamariin." En halua, pelottaa. Pysyn paikoillani ja tuijotan lattiaan.
"Tottele niin pääset helpommalla. Et halua että joudun itse tekemään tämän." Tiedän että JR ei uhkaile huvikseen. Hitaasti liikun eteenpäin ja painan kasvoni kaasunaamariin. JR vetää remmit pääni yli ja kiristää ne. Hengitän nopein lyhyin vedoin. Hikoilen. Sydän hakkaa. Kyyneleet tulevat saman tien.
"Nouse tuon arkun päälle seisomaan" JR joutuu toistamaan käskyn. Minun on vaikea kuulla mitään kauhuni keskellä.
Tärisevin jaloin hoipun koroillani arkun luo ja nousen sille seisomaan. Itken ja huohotan. Tuntuu kuin olisin kokonaan suljettuna naamarin sisään vaikka siellä ovat vain kasvoni.
"Jalat auki ja kyyky alas."
"Kyllä, istu sen päälle. Alas, alas."
Kyykistyn alas. Jotain kovaa työntyy sisääni, en tiedä mikä.
Nökötän koroillani arkun päällä. Kaasunaamari päässäni. Kuohuviinipullon päällä ratsastaen.
Minua ohjataan liikkumaan hieman. Ylös, alas, ylös, alas ...
JR istuu edessäni sohvalla. Koskettelee minua. Hieroo klitoristani.
Pidän silmäni tiukasti kiinni. Nyyhkytän ja samalla valun JR:n käsille, arkulle, pitkin pulloa.
En muista laukeanko. Pystyinkö siihen ?
Jossain kohtaa JR auttaa minut alas. Ottaa naamarin päästäni. Silittää. "Reipas tyttö!"
Kantaa sänkyyn ja ottaa omansa.
Minä selvisin !
