Eräällä bdsm-foorumilla vastaani tuli keskustelu uskonnosta ja kinkyilystä. En lähde kommentoimaan ko. keskustelua mutta avaisin hieman omaa näkemystäni. Ehkä jossain on joku joka miettii tämän tapaisia asioita.... Haluan painottaa heti alkuun että näkemykset ovat puhtaasti omiani ja koskevat vain minun ajatus- ja arvomaailmaani.
Olen uskovainen. Olen ollut uskossa koko elämäni. Olen myös pervo ja sitäkin olen ollut aina.
Itse en niin
välitä määrittelystä tietyllä sanalla. Samaan sanaan mahtuu laaja kirjo
erilaisia ihmisiä vivahteineen. Kuten se että kerron olevani uskovainen,
tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Sana uskovainen voi olla toisille
negatiivinen ja leimaava. Oletusarvoisesti istun nuttura päässä lukemassa
raamattua illat pitkät. Kun taas minulle uskovaisena oleminen tarkoittaa
turvallisuutta ja rakkautta, vapautta jättäytyä Jumalan johdatukseen ja Armoon.
Kristittynä oleminen ei sulje minua muottiin. Se ei poista seksuaalisuuttani
eikä vapauttani nauttia ja toteuttaa niitä mieltymyksiä jotka minuun on luotu.
Joku saattaa miettiä millaisia seksuaalisia mieltymyksiä kristitty sitten saa toteuttaa. Mielestäni
rajat ovat ne mitkä yhteiskuntamme normit ja laki asettaa. Muuten rajoja luovat vain sinä ja kumppanisi. Ei
sillä onko ihminen kristitty tai ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa
miten voi nauttia ja toteuttaa seksuaalisuuttaan.
Miten löytää rauha omien seksuaalisten mieltymysten suhteessa hengelliseen
vakaumukseen? Minä en ole
valinnut mieltymyksiäni. Jumala on luonut minut tällaiseksi kuin olen. Minä
kunnioitan Hänen luomistyötään kunnioittamalla itseäni ja kehoani. Ajattelen
että kristillisessä arvomaailmassa ensisijalla on rakkaus Jumalaan,
lähimmäiseen, itseensä ja luontoon. Se että olen sinut itseni kanssa myös
seksuaalisesti, tekee minusta vahvemman kristityn.
Yleisesti ottaen puhun seksuaalisuudestani ja mieltymyksistäni saman henkisten ihmisten kanssa ja sama koskee myös uskonelämääni. Ajattelen että tietämättömyys ja ennakkoluulot aiheuttavat ihmisissä negatiivisia tuntemuksia oli sitten kysymyksessä seksuaaliset mieltymykset tai uskonto. Molemmissa aiheissa törmään samanlaiseen suhtautumiseen. Jos kerron henkilölle joka ei tunne minua, olevani uskovainen, hän muodostaa minusta mielikuvan oman tietämyksensä pohjalta. Jos taas kerron olevani masokisti, muodostaa ihminen mielipiteensä omien hyvien tai huonojen kokemustensa pohjalta tai mikä pahempaa, täydellisen tietämättömyyden kautta. Näiltä pohjin ihmiset voisivat miettiä asiaa Kultaisen säännön kautta; "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12) . Eli jos et halua itseäsi määriteltävän väärän tiedon valossa, älä sinäkään tee niin.
Hyväksyvä ja salliva asenne ihmisen seksuaalisuuteen ja sen monimuotoisuuteen tulisi tuoda esille myös hengellisissä yhteisöissä. Tiedän että tähän on pitkä matka ja joissain yhteisöissä ehkä sula mahdottomuus. En kuitenkaan haluaisi yhdenkään nuoren (tai aikuisenkaan) miettivän että hänessä on jotain vikaa seksuaalisineen ajatuksineen. Tai että nuori kieltäisi itsessään joko tien Jumalan armossa tai seksuaalisuutensa, kasvaessaan ajatuksessa että ne eivät voisi olla käsi kädessä .
Henkilökohtaisesti niin usko kuin pervous ovat minulle voimavaroja ja vahvuuksia. Sanotaan kummalta puolelta mitä vain, tämä on se mitä minä olen ja olen ylpeä siitä.
Olkaa toisillenne armollisia!
-Minkki-
