perjantai 12. helmikuuta 2016

Pervoparisuhteen realismia

Karhut nukkuvat talviunta. Niin mekin olemme olleet horroksessa. Pimeys, kylmyys ja ne arkihuolet ovat vieneet virrat säästöliekille. Jännää miten kaikkeen tottuu tai turtuu. Kun pitkään aikaan ei tapahdu mitään, niin jotenkin sen kaipuukin laimenee. En tarkoita että pervoutemme olisi haalistunut, vaan että tuntuu että vähemmälläkin pärjää. Tämä lohdutuksena lukijoille, jotka joskus ovat kokeneet samoin, ette ole yksin!

Tapahtuu meillä kuitenkin jotain. Olimme Minkin kanssa katsomassa virkistävän viihdyttävää teatteri-esitystä; the dark side of the mime. Tässä pervo miimikko mässäili aiheilla joita ei yleensä ole totuttu näkemään ”teattereissa”. Tästä lähti liikkeelle hyvä draivi toteuttaa itseään makuuhuoneen puolella.

Tullessamme kotiin Minkki kävi vaihtamassa ylleen läpikuultavan pikkumusta mekon ja tuli kuiskaamaan korvaani ”haluaisitko laittaa sen koiranlelun mun sisään”? Minkki oli aiemmin viikolla tuonut minulle koiran purulelun, joka todellakin houkutti käyttämään sitä vastoin käyttöohjetta!



Minkin edellisestä käyttökerrasta on sen verran aikaa, että arvelin hänen sitoutumisen tehtäviin olevan alentunut. Joten pelasin varman päälle ja päätin sitoa hänet heti alkuunsa. Kerroin, että aion tuottaa hänelle kipua, en rangaistukseksi vaan pelkästään piiskaamisen ilosta. Sidoin hänet sägylle seläleen X-asentoon ja asettelin pyllyn alle tyynyt jotta asento olisi mahdollisimman houkutteleva. Sidonnan edetessä Minkki pohti huolestuneena ääneen miksi hänet sidotaan selälleen jos kerran aion piiskata. Minusta hän vain näytti houkuttelevammalta noin, pillu puhtaaksi ajeltuna, rinnat odottamassa huomiota ja ennen kaikkea näkisin kun terve puna nousee narttuni poskille.

Minulla on ilo todeta omistavani laatunarttu, sillä hän reagoi käsittelyyni hyvin loogisesti eikä alkanut selittämään mitään hätäselitystä, nyt ei oikein tunnu hyvältä jne. Vaan keskittyneesti otti vastaan tarjotut piiskaniskut suoraan jalkoväliin, rinnoille ja sisäreisille. Pyykkipojat häpyhuulissa kuulemma sattui, mutta niitäkään ei itse pyytänyt pois.

Olin saanut asetettua sen koiranlelun Minkin sisään ja ilmiselvästi se oli hänelle juuri sopiva, sillä huoneeseen oli levinnyt voimakas kaipauksen kiimainen tuoksu. Kuulin Minkin sopertavan jotain että hänellä on pissahätä. Taas tämä pissahomma tulee kesken muun toiminnan. Mitään sanomatta irroitin köydet ja nappasin hänen hiuksistaan kiinni ja aloin taluttamaan kohti vessaa. Älä pudota lelua, sanoin. Saavuimme kypyhuoneeseen ja itsuin vessan kannelle ja käskin Minkin kontalleen lattialle. No pissaa....hetken hiljaisuuden jälkeen Minkki pyysi saada kokeilla toista asentoa. Nyt hän seisoi edessäni ja kuulin kuinka virtsa lirisee lattialle. Hienoa ajatettelin, hienoa. Ei meinaan ole hänelle ihan helppo homma. Pikainen pesu ja takaisin.

Piiskattiin, runkattiin ja pantiin. Lauettiin ja rauhoituttiin. Hei me osataan tää vielä. Minkki olet rakas,

JR 

7 kommenttia:

  1. Olipa ihanan rehellinen, elämänmakuinen ja rakkautta täynnä oleva kirjoitus..! Ja sitten kanssa aika kiihottavakin :)

    VastaaPoista
  2. Lohduttavaa, että joku muukin nukkuu :). Ehkä me taas kevään tullessa herätään.

    //blondi

    VastaaPoista
  3. Meillä myös aika unista elämää. Hyvä, että välillä tulee vähän eloa siihen puoleen elämää! :)

    VastaaPoista
  4. moi! oon lukenut tätä blogia jo pitkään, aina kivaa kun tulee uus postaus! mulla ja mun kumppanilla on ollu JUST TOMMONEN (musta, ei liian koiranlelumainen, jopa aika elegantti koiranleluks!) koiranlelu hakusessa jo pitkään, mistä toi on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiva kuulla!
      Koiranlelu on Mustista ja Mirristä, löytyi vielä ihan alennuslaarista =)

      Poista
    2. En nyt sitten tiedä, miten avoimesti on sopivaa olla tyytyväinen toisten talviunesta, mutta jonkun asteista huojennusta tunnen minäkin kaikessa itsevarmuudessani - ei vaan jaksa eikä aikaa tunnu löytyvän ja kaiken lisäksi pervominä tuntuu elävän hautomoaikaa. Hiljaiselomme saa oikean kokoisen merkityksen lukiessa tai kuullessa samanlaisia kokemuksia. Aaltoilkoon elämä ja pervoilu sen mukana.

      Maaria

      Poista
  5. jee, kiitti vastauksesta! eiku mustiin ja mirriin shoppaamaan.

    VastaaPoista