sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Epävarmuutta

Isännä työt aina hetkittäin haittaavat vapaa-aikaa. Hetkeen ei ole oikein päässyt kunnolla leikkimään.
Eikä väsyneenä, kellon kanssa tähän oikein pitäisi ruveta...

Esimerkkinä: myöhäinen ilta ja edessä aikainen herätys.
Jos nyt sitten edes pannaan. Herra saa idean pieneksi piristykseen ja käskee minua hakemaan valkoiset polvisukat ja pinkit korkokengät ja käymään sänkyyn selälleen odottamaan.

(Inhoan valkoista ja inhoan polvisukkia ja herrani tietää tämän oikein hyvin ja siksi ostaakin minulle pääasiassa valkoisia alusvaatteita...)

Herrani tulee jalkojeni väliin ja työntyy minuun. Pian hän nostaa jalkani ylös, itseään vasten. Pyrskähdän nauruun. En voi sille mitään, mielestäni valkoiset polvisukat pinkkien kenkieni kanssa ovat niin huvittavan näköiset.
Minua katsotaan hetki hiljaa. Mieheni vetäytyy sisältäni, kääntää minut ympäri, runkkaa minulle orgasmin ja heittäytyy sitten sängylle viereeni oudon näköisenä. Mietin mitä hittoa juuri tapahtui...
Nauruni oli kuulemma vieneet halut. Olin loukannut herraani nauramalla hänelle kiihottavalle asialle.
Suutuin. Mitä väliä on nartun naurulla? Nartun suun voi aina tukkia tai kertoa että asia ei kuulu nartulle.
Tunsin itseni väärällä tavalla nöyryytetyksi.
Mielestäni herrani olisi pitänyt pystyä seisomaan pyytämänsä asian takana. Pistämään narttunsa aisoihin tai kertomaan kuinka kauniilta ne hänestä näyttivät.
Nauroin lähennä hämmennystäni ja epävarmuuttani koska tunsin itseni rumaksi niin puettuna. Asiani ei olisi ollut nauraa tai kyseenalaistaa herrani toivetta mutta nyt niin kävi.
Nukkumaan käytiin vihaisina ja pettyneinä.

Jäin miettimään "roolituksia" ja niiden odotuksia.
Laskenko liikaa odotuksia herralleni? Hänen pitäisi kantaa minut epävarmuuteni, pelkojeni ja romahdusteni läpi. Hänen pitää nöyryyttää ja ivata minua tekemättä sitä kuitenkaan väärällä tavalla.

Muistan suhteemme alkuaikoina kun herrani esitti käskyjä vaatetuksen, meikin ja hiusten suhteen. Tunsin itseni rumaksi ja epäkelvoksi. Pitikö minua neuvoa olemaan kaunis? Enkö osannut itse pukeutua? Enkö kelvannut sellaisena kuin olen?
Nyt kun olemme eläneet pidempään yhdessä tiedän jo olevani rakastettu saappaissa ja verkkareissa yhtälailla kuin sukkanauhoissa ja korseteissani =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti